Tein vuoden alussa päätöksen vaihtaa säännölliset neljä viikkotuntiamme (minä 2x ja tyttö 2x) hepan vuokraukseen. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja ilmoitus hevostalli.nettiin. Ilmoituksessa kerroin olevani aikuinen autollinen tätiratsastaja ja että myös juuri harrastuksen aloittanut tyttöni tulisi hepalla ratsastamaan. Omaksi tasokseni kerroin muistaakseni helppo B- sillä perusteella, että eräs ratsuope minut siihen tasoon jokin aikaa sitten luokitteli (tosin huomiolla estekokemuksen puutteesta). Nyt hävettää että tulikohan kuitenkin kehuttua liikaa, sillä taso taitaa käytännössä kuitenkin olla vahvasti helpotettu Ö miinus-miinus ;) Lisäsin ilmoitukseeni vielä muistaakseni sen että olemme valmiita sitoutumaan ja että vuokrauksen tarkoitus on oppia hevosen kanssa olemista ja hevosmiestaitoa ratsastuksen ohella. Tässä kohtaa en kyllä luvannutkaan liikoja. Olin ajatellut asian niin, että maksan vuokrausmaksun vähentämättä ja käymme kertamme hepan luona säännöllisesti, vaikka joskus olisikin päiviä ettei voi ratsastaa kelien tai hepan vaivojen vuoksi. Haluan nimittäin että tyttö näkee realistisesti mitä hevosen kanssa oleminen on. Hevonen ei ole urheiluväline vaan olento, josta on huolehdittava niin ala- kuin ylämäissä.



Kuvateksti


"Vihreästä sivustosta" oli kerrankin jotain hyötyä ja iloa :)


Vuokraamista aloin alunperin pohtia siksi, että tytöllä - ja myös minulla itselläni - oli kova halu ratsimisen lisäksi puuhailla hevosten kanssa ja roikkua tallilla. Tämä on tietysti ratsastuskoulussa ihan hevosten ja henkilökunnan työrauhan vuoksi vaikeaa järjestää.  Hevosen toki saa ratsastuskoulussakin silloin tällöin varustaa tunnille ja harjata tunnin päätteeksi, mutta ei se ole sama asia. Itse ajattelen että hevosen kanssa puuhaminen muuten kuin ratsastamalla parantaa myös ratsastustaitoa ja hevosen tuntemusta - enkä taida olla ajatuksineni ihan yksin. Joskus olen miettinyt, että osa ratsastuskoulujen ratsastajista ei haluakaan osallistua tallitöihin, kun taas osa olisi melkein valmiita vaikka maksamaan siitä. Miksiköhän tätä mahdollisuutta ei suoda - tai toisaalta käytetä enemmän hyväksi? Me olisimme olleet valmiita tulemaan esim. viikonloppuaamuina tallitöihin lantaa luomaan, tallia siivoamaan ja varusteita putsamaan - ja arki-iltaisin avustamaan tunneilla. Toki tällainen epäammattilaisen työ vaatisi valvovaa silmää ainakin joksikin aikaa. Mutta miten muuten nykyään aloittelija oppivat yhtään mitään? Varsinkaan pääkaupunkinseudulla.

Toinen asia joka itseäni oli vaivannut jo pitkään oli ratsastuskoulutoiminnan eettisyys yleensä. Vaikka hevoset olisi kuinka hyvin hoidettu, en silti toivoisi yhdellekään tuntihepan osaa. Tiedän että enemmistölle ainoan tavan päästä opettelemaan ratsastusta tai yleensäkään harrastamaan mahdollistaa juurikin ratsastuskoulujen olemassa olo - mutta silti. Vaikka puhuttaisiin ratsastuskoulusta, jolla on parhaat olosuhteet ja edellytykset hevosten kannalta, on se silti täysin eri asia kuin yksityishevosen elämä. Pelkästään vaihtuvat, osaamattomat ratsastajat ja hoidon taso. Väitän, että suurinta osaa yksityisistä hevosista kuitenkin hoidetaan paremmin kuin tuntihevosia - yksäreillä on vähintäänkin sopivammat varusteet...Vasta-argumentti tuntiratsujen oloista on usein se, että hevoset ovat ratsastuskouluyrittäjän välineitä ja huonoilla hevosilla tai puitteilla ei pitkälle voittoa tahkota. Sen verran olen kuitenkin itse nähnyt erilaisia paikkoja ja talleja, että en ihan allekirjoita tuota. Kuitenkin äänestin tässä itse jaloillani ja vaihdoin tunnit vuokraamiseen...

Tuntiratsut ovat useinkin nykyään hyvinkin osaavia ja mikä tätiratsastajalle tärkeää, myös luotettavia ja täyspäisiä. Voisin kuvitella, että jokaisen, eritasoisten ratsastajien käytössä olevan, tuntihevosen herkkyys katoaa kuitenkin puolessa vuodessa, ja hepo oppii säästelmään itseään - mikä on tietysti hyvä asia sen kannalta. Oman tasoiseni ratsastaja kuitenkin mielestäni kärsii tässä siitä, että ei opi välttämättä ikinä ratsastamaan herkillä avuilla, kun hevonen ei koskaan reagoi oikein kevyisiin oikeisiin apuihin ja on reagoimatta tai reagoi epäloogisesti myös ratsastajan vääriin apuihin. Itse koen, että jos osaisin enemmän, tämä ei ehkä olisi niin iso ongelma, koska saisin ehkä hevosen herkistettyä tunnin alussa, niin että se toimisi hyvin. Tälle tasolle en ole kuitenkaan päässyt. Korostan että vika ei nyt todellakaan ole mielestäni opetuksessa tai hevosissa, vaan omissa taidoissani. Uskon että myös säännöllisesti samalla hevosella ratsastaminen edistää ratsastustaitoa toisella tavalla kuin eri hevosilla ratsastaminen. Kummallakin on siis hyvät puolensa, mutta vuokraamalla pääsee harjoittelemaan samalla hevosella jatkuvasti. Mikä estää (paitsi rahatilanne) myös välillä tunneilla käynnin, jos haluaa myös muilla hevosilla harjoitella oppimiaan asioita. Lisäksi olen ratsastajana sen tyyppinen "hinkkaaja" , että haluan harjoitella ja hioa tiettyä asiaa niin kauan kunnes se sujuu, ja sitten vasta siirtyä seuraavan tason tehtäviin. Ratsastuskoulutunneilla tähän ei oikein mahdollisuutta, koska muut seitsemän ratsastajaa tai pienryhmän neljä-viisi tuntilaista eivät välttämättä halua maksaa siitä, että käynnissä hiotaan istuntaa puoli vuotta ennen kuin siirrytään laukkatyöskentelyyn. Itse kuitenkin ajattelen, että on ihan turha yrittää pyytää hevoselta tahdikasta laukkaa, jos ei osaa itse istua ja työskennellä tasapainossa edes käynnissä! Toki ravaan ja laukkaankin, kun itsenäisesti ratsastan, mutta en yritä mitään vaativampaa vääntöä ennen kuin oma ratsastus olisi edes jonkin verran kuosissa.






I have a dream...


Opetuksen ja ohjauksen puute vuokrahevosen kanssa puuhatessa oli omassa mielessäni suurin epäilystä aiheuttava puute. Kun ei ole kokemusta viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta hevosen hoidosta eikä pahemmin käsittelystäkään ja kun ratsastustaito on mitä on, mietin onko itsenäisemmällä touhulla edes mahdollisuutta oppia mitään tai kehittyä ratsastajana.  Vaikka opetuksesta joutuisikin maksamaan sen 15 - 65 euroa riiippuen opettajasta ja paikasta, niin olin siihen valmis satsaamaan vuokran lisäksi. Vuokrasta toiveeni oli että se olisi kiinteä kuukausimaksu ja että ratsastuskertoja olisi 2 - 3 kertaa viikossa, jolloin me kumpikin menisimme tunnin peräkkäin. Laskeskelin että kuukausimaksun ja säännöllisen opetuksen sekä bensakulujen lisäksi en saavuttaisi kovin äkkiä sitä 500 euron kipukynnystä, jonka nyt jo pulitin tunneistamme kuukaudessa! Rehellisesti sanottuna tiesin että vaikka maksaisin vähemmän kuin tunneista, saisimme itse paljon enemmän sillä rahalla. Päättelin että vuokriksemme pitää olla sellaisessa paikassa, missä on neuvoa ja apua saatavilla ja että voimme  myös ottaa säännöllisesti tunteja joko ratsastuskoululla tai jonkun muun meitä osaavamman ohjauksessa + mikä kriteerinä ei todellakaan ole kovin korkea ;) . Ajattelin että paras vaihtoehto olisi maneesitalli - tai vähintään talli jossa on hyväkuntoinen kenttä. Maastoilua en kovin paljon edes miettinyt. Koko ajan mielessä oli nimenomaan paikka, jossa on talli hevosen asuinpaikkana ja jossa hoidella hevosta, tehdä tallitöitä ja hengailla. Lisäksi kriteerinä oli se, että matka tallille ei olisi kohtuuttoman pitkä ja  kallis - maksimissaan 25 km - sillä vakaa tarkoitushan oli tahkota sitä väliä sitten joka viikko kaksi - kolme kertaa.


Kuten huomaatte, itse hepalle en asettanut mitään toiveita enkä ilmoituksessa tainnut mainita sellaisia myöskään. Taisin laittaa ilmoitustekstiin, että kovin tasokasta ei omasta tasosta johtuen kuitenkaan ole haussa. Ajattelin että kyllähän hevosen omistajat tietävät, millaiselle vuokraajalle heidän hevosensa sopii ja minkälaiselle uskaltavat hevosensa antaa.

Joten ei kun vastauksia ilmoitukseeni odottelemaan!