Heppa oli siis löytynyt, mistäpä löytyisivät ne unholassa olleet hevosnaistaidot? Eipä niitä löytynyt, vaan alusta asti melkein piti kaikki opetella. Useita kertoja kävimme Omistajan kanssa yhdessä kokeilemassa ja sitten harjoittelmassa perusjutut: varusteet, harjailut ja ratsastukset...No, tokihan sentään suitsiminen ja satulointi sujuivat mallikkaasti, samoin harjaaminen ja kavioiden koukutus. Mutta siihen se sitten jäikin se osaaminen. Suurin ihmetyksen aihe oli loimitus: ihan oikeasti ja uskokaa tai älkää, en ole ikinä koko ratsastusurani aikana joutunut laittamaan hevoselle loimea, en sitten minkäänlaista. Tällä tammalla niitä on vieläpä useita erityyppisiä ja kutakin tyyppiä vielä erivärisiä, joten loimituksen lyhyt oppimäärä on tässä tullut suoritettua. Pitkä kaulakappaleellinen, sateenkestävät, fleecevuorella tai toppavuorella, lyhyet talliloimet toppauksella tai ilman - vielä ratsastusloimi jne. Aluksi loimikin meni hevosen päälle nurinpäin tai poikittain ja siinä oli varmaan Omistajalla pokassa pitelemistä, kun sormi suussa ihmettelimme, miten se nyt kiinnitettiinkään, kun mahan ristivyöt roikkuivat niskan kummallakin puolen. Myös loimien metallikiinnikkeet ja -soljet tuntuivat aluksi uskomattoman hankalilta saada toimimaan...varsinkin pakkasessa sormet jäässä. Loimitus alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua ja nykyään jopa erotan eri loimet toisistaan ja osaan v'ähän arvioida millaista kussakin tilanteessa tarvitaan. Toki joskus vieläkin kysyn varmuuden vuoksi, että minkäslainen tänään jätetään päälle :) Saa nähdä tuoko kesä ja laitumet uutta opeteltavaa loimirintamalle. Onhan niitä hyttysloimia ja sadeloimia. Mutta se selvinnee lähiviikkoina.






Ilman satulaa "talliloimella" kovilla pakkasilla

Toinen pala purtavaksi oli oma hämmenys ja jännittäminen, mikä näkyi sekä omana että hepan hermoiluna hoitotilanteissa. Kun itse söhelsimme emmekä oikein tienneet, miten heppa mihinkin reagoi ja miksi, niin alun käyntikerrat olivat vähemmän rauhaisia kaikin puolin. Tamma heilutteli päätään ja eikä halunnut pysyä paikoillaan, kun aisti meidän epävarmuuden. Tokikin se on niin ylikiltti, että ei sentään karannut, mutta selkeästi ei myöskään mitenkään nauttinut sähläyksestämme. Pikkuhiljaa kuitenkin homma rutinoitui ja me hoitajat aloimme luottaa itseemme ja heppaan, ja nykyään moista ongelmaa ei olekaan.  Haemme tietysti aluksi tamman pihatosta ja muutaman kerran se lähti painelemaan "karkuun". Emme kuitenkaan lähteneet onneksi sen perään, vaan menimme aitauksen ulkopuolelle emmekä kiinnitäneet siihen huomioita. Vähän ajan kuluttua se tulikin itse lähemmäksi ja antoi kiinni tai ei enää ainakaan lähtenyt pois päin kun lähestyimme suitsien tai riimun kanssa.

Kovilla pakkasilla harjasimme ja satuloimme aina pihaton suojarakennuksessa, mutta onneksi ilmojen lämmettyä olemme voineet siirtyä aitauksen ulkopuolelle. Aluksi jännitin aitauksesta kulkemista, koska pihatossa on kaksi ponia, joiden pelkäsin ryntäävän samalla ulos. Nopeasti kuitenkin opimme "komentamaan" ponit kauemmaksi. Tamma toki odottelee kiltisti kun portin virkaa toimittavat kaksi pitkää lautaa liutetaan sivuun ja takaisin. Aluksi pidimme tammaakin uskollisesti kiinni riimunnarusta tai suitsista hoitotoimenpiteiden ajan, mutta myöhemmin kun aloin välillä käymään yksin ja kiinipitäminen oli hankalaa, luovuin siitä. En ole viitsinyt heppaa sitoakaan mihinkään, kun se ei mihinkään karkaa kerran. Kiltisti heppa seisoo paikallaan hoitotoimenpiteiden ajan, korkeintaan ottaa pari askelta sinne tänne sillä aikaa kun kaivelen varustekassia. Ja mihinkäs se kotoaan juoksisi - ruuan ääreltä ;)


Käynnit sujuvat yleensä saman kaavan mukaan: harjaus, kavioiden puhdistus varusteet ja liikunta, puhdistus, loimitus tarvittaessa ja ruoka. Harjaus aloitetaan aina pehmeällä kumisella "hanskalla", joka antaa hyvää hierontaa myös. Sitten seuraa pitkäharjaksisilla harjalla puhdistus ja naaman harjaus pehmällä harjalla. Talvella olimme jo melkein toivottomia, kun heppa oli pakkasilla loimen alla niin putipuhdas, että mitään harjattavaa ei oikeastaan ollut. Nyttemmin tilanne on kyllä korjaantunut. Yksikin päivä harjasin tunnin savista, piehtaroinnin iloista nauttinutta heposta. Avuksi piti ottaa myös kova "pikkuharja", jotta harjasta ja hännästäkin olisi savipaakut saanut irti. Mahasta ja kainaloista nypin sormin savipaakkuja vartin verran. Hikihän siinä tuli, kun vielä jalatkin piti pestä ämpärivedellä ja kuivata. Kovaa hommaa, vaikka nautinkin. Hevosen kanssa puuhaillessa todella ajatus lepää, se on tosi rentouttavaa ja stressiä vähentävää puuhaa. Varsinkin kun hepo on niin kiltti ja rauhallinen kuin tämä tapaus. Alkuun kyllä vierastin kavioiden putsasta eli jalkojen nostoa, koska minulla on huonoja kokemuksia siitä. Tämän kanssa nykyään ei ole mitään ongelmaa, ja vaikka se välillä vähän nykisikin jalkaansa pois, niin en yhtään epäilekään, että se yrittäisi esimerkiksi potkaista. Joskus se myös nostelee takajalkojaan, kun putsataan savia ja nyhrään yhtä paikkaa liian kauan sen mielestä. Silloinkin asiaan auttaa se, että menee kyykkyyn takajalan viereen jatkamaan hommaa. Rouva on niin kohtelias ja varovainen, että pysyy silloin ihan paikallaan.



Haikein mielin tiirailimme vielä huhtikuussakin lumisten peltojen yli ratsastuskentälle, jonne pääsyä ei ollut...

Talvella teimme paljon käyntimaastoja tietä pitkin, ilman satulaa ja loimen kanssa. Ihan siitä syystä, että tiet olivat jäisiä ja upottavaa lunta oli ainakin metri eikä ratsastuskentälle johtavaa peltotietä voinut kuvitellakaan lähtevänsä kahlaamaan. Usein kävimme jään takia vain taluttelemassa tiellä. Välillä tuli mieleen maneesitallin mukavuus, vaikkakin siitä joutuisi täällä päin sievoiset summat maksamaan...Nyt keväämmällä on päässyt vihdoin kunnolla kentälle ratsastamaan ja toisaalta tekemään tunnin maastoja, joissa voi ravata ja laukata reippaasti. Maastomahdollisuudet ovat täällä upeat nyt lumien sulettua. Lisäksi olemme päässeet kokeilemaan juoksutusta, maastakäsin ohjilla ajoa, maastakäsin naruriimulla siirtymisiä (seuraamista) ja myös juoksutusta lyhyellä riimunnarulla. Olemme päässeet myös katsomaan hevosen lastaamista ja kengitysreissulle mukaan toiselle tallille, jossa myös saimme kokeilla maneesissa ratsastusta. Kuten huomaatte meidän Omistaja on oikea kultakimpale, kun jaksaa meitä neuvoa ja opettaa ja näyttää kaikenlaista hevosteluun liittyvää.



Huhtikuussa tiet sentää alkoivat olemaan maastoilukunnossa, niin että ravaaminen onnistui...

Liikkumisen jälkeen tietysti taas putsataan hevonen ja tarkistetaan kaviot. Talvella loimitettiin, nyt ei enää, ellei sada. Hepo saa myös "mössöt", jotka olemme sekoittaneet vadissa jo ennen hepan hakua. Kaurahiutaleita tai kauraa, öljyä, vitamiineja, porkkanaa ja kuivaa leipää sekoitetaan ja jätetään vetäytymään ratsastuksen ajaksi. Viimeiseksi ennen hepan palautusta aitaukseen se saa imuroida ne mahaansa. Ja se tekee sen aina yhtä antaumuksella ja innokkaana. Ruuasta puheenollen, nyt on jo muutaman kerran harjoiteltu vihreän ruohon maistelua ratsastusretkillä. Uskon että varsinkin tämä ruokapuoli saattaa olla tekijä, joka antaa hepalle meistä enemmän positiivisia mielikuvia ja muistoja, kuin tasapainoton pomppiminen sen selässä. Ainakin se on viime aikoina alkanut hörähtelemään, kun menemme sitä aitauksesta hakemaan. Voisihan sitä ajatella, että se ilahtuu meidän näkemisestä, mutta itse luulen, että se tietää session päätteeksi saavansa kulhollisen herkkuja :)

Vaikka tässä vaiheessa jo vähän väsyttää ja mitä pitemmälle kevättä on ehditty, myös hikoiluttaa, edessä on vielä varusteiden putsaus. Putsaan suitset ja satulan joka kerta, joskus ihan satulasaippualla, mutta aina kostealla sienellä. Karvanlähdön aikoihin myös satulahuovan putsaamiseen harjalla saa varata vartinkin verran. Ruokavati pestään ja tarvikkeet ja varusteet ripustetaan paikoilleen siististi. Loimi laitetaan kuivumaan telineeseen. Lopuksi vielä päiväkirjaan kirjataan mahdolliset ongelmat, haavat, nirhaumat, kipeydet jne. Hevosen mieliala ja se mitä tehtiin ja miten kauan. Sitten vasta autoon ja omien eväiden ja vesipullon kimppuun. Reissuun johon sisältyy tunnin ratsastus menee näin aikaa kaksi kolme tuntia kaiken kaikkiaan ja matkat päälle...