Sain ht.-netin markkinoille laittamaani ilmoitukseen useita vastauksia heti. Viisi niistä tuntui heti harkitsemisen arvoisilta. Loput olivat nekin ihan kivoja tapauksia, mutta liian kaukana tai ilman mitään kenttäratsastusmahdollisuutta. Useampikin "kotitalli" kaipaili hepoille tai poneille liikuttajaa, mutta ne olivat valitettavan kaukana ja lisäksi tosiaan olisi mennyt vain maastoiluksi. Vastasin kohteliaasti kuitenkin kaikille ja hämmästykseni sain usealta vielä paluupostissa kiitokset siitä että vastasin - vaikkakin kieltävästi... Yksi aivan ihanan tuntuinen tapaus, iso kouluruuna, tarjosi myös edullista puoliylläpitoa maneesitallilla, jossa olisi voinut harrastaa vaikka mitä muutakin mm. uittoa kesällä. Valitettavasti herra asusteli vain liian kaukana meistä.

Top-viiden kohdalla päätimme taulukoida paikat paperille ja laittaa tärkeimmät asiat nähtäville.  "Pisteitä" annoimme sijainnin mukaan ja hinnan mukaan sekä lisäksi sen mukaan millaiset ratsastusmahdollisuudet olivat, eli oliko lähellä tai tallilla kenttä tai maneesi ja olivatko ne maksullisia. Arviointiin vaikutti myös se oliko mahdollisuutta ottaa tunteja esimerkiksi opettajan tai omistajan opetuksessa. Taulukointi ja pisteytys osoittautuikin oivaksi välineeksi - paitsi että kaikki hepat omistajineen pääsivät samoihin pisteisiin, vaikka poikkesivat toisistaan huomattavasti! Ei muuta kuin intuitio peliin ja kolmen "parhaan" kanssa s-postikirjeenvaihtoon.

Kaikki vaihtoehdot olivat tammoja, kaksi vähän nuorempaa mutta kuitenkin hyvään ikään ehtinyttä  ja yksi vähän vanhempi. Yksi eleli  maneesitallilla, jossa oli ratsastuskoulutoimintaa ja toinen pienessä yksityispihatossa ja kolmas yksityistallissa, jossa oli myös tuntitoimintaa, muttei maneesia. Emme kyllä olleet edes ajatelleet, että kaikki hepat eivät asukaan tallissa. Jonkin verran kirjeenvaihtoa käytiin mm. kahden tamman koosta ja lähinnä minun painostani, samoin siitä millä tavalla vuokraus toteutuisi ja mitä vuokraaja piti tärkeänä. Kaikilla korostui taitojen lisäksi, tai jopa sijaan, asenne joka meillä tuntui osuvan kohdalleen kaikkien tarjokkaiden kohdalla. Plussana meillä oli sitoutuminen ja realismi sekä halu tehdä muutakin kuin laukata päätäpahkaa kenttää ympäri tuntitolkulla kertakerran jälkeen....ja ehkä aikuinen ikäni, luulisin.  



Pihatto ja sen edustalla Vuokristammi huhtikuussa 2012

Sovimme koeratsastuksen näiden kolmen kanssa, ja ensiksi lähdimme katsomaan meitä lähinnä asustelevaa parikymppistä pihatto-tammaa, jolla oli jonkin verran omistaja hypännyt aluetason kisoissa ja joka myös hallitsi koulukuviot ja oli omistajan s-postien perusteella erittäin kiltti ja varma tapaus. Hui kauhistus että jännitti, kun lähdimme kuitenkin innosta puhkuen eräänä pakkasiltana tallille. Vaikka talli lähellä olikin, oli se kuitenkin sen verran "metsässä", että navigaattori olisi ohjannut meidät pellolle syvään hankeen...Pääsimme kuitenkin lopulta puhelinneuvojen avulla perille. Tapaamisesta jäi mieleen ehkä ensivaikutelmana pihaton karu olemus ja kylmyys pienoisena pettymyksenä. Olin ilmeisesti tiedostamatta kuitenkin odottanut lämmintä heinäntuoksuista hämyisää tallia :) Itse hepo yllätti koollaan - se oli isomman oloinen kuin mittojen perusteella luulisi, mikä oli helpotus. Mutta kiltti se oli ja meidän mielestä sopivan näköinen ja oloinen kaikinpuolin. Toki oma jännityksemme ja sähläyksemme tarttui myös hevoseen ja se ei oikein tiennyt miten pitäisi olla, kun sitä harjailimme.  Se vähän heilutteli päätään ja yritti liikkua eestaas kummissaan. Omistajan kanssa kuitenkin satuloimme sen kaikessa rauhassa -  ja toinen yllätys paljastui: tamma ei käyttänyt kuolaimia lainkaan, vaan kuolaimettomia suitsia, joissa on "kärrynpyörän"-muotoinen rengas (LG), johon ohjat kiinnitetään...Olimme jo muutoinkin hermopinkeinä, kun jännitti puuhata hevosen kanssa omistajan silmien alla. Polvet ja kädet tärisivät, mutta kuolaimettomuus muutti kyllä oman jännitykseni lähinnä kauhuksi!

Kaikki kävi kuitenkin niin äkkiä, että en ehtinyt sen enempää pohtia asiaa. Ei kun pihaton taakse pellolle lumihankeen ja selkään. Tamma oli yhtä kiltti ratsastaa kuin hoitaakin. Ja  herkkä avuille. Menin ihan lukkoon enkä osannut ratsastaa sitäkään vähää, mitä yleensä. Kävelin vähän ja ravasin pätkiä ja yritin pysäyttää hepoa mahdollisimman helläkätisesti, kun sen huomasin niin herkäksi. Se olisikin pysähtynyt pelkillä painoavuilla, jos olisin itse osannut - tai jännitykseltä kyennyt. Sitten vielä tyttö kävi selässä kokeilemassa. Veimme hepon takaisin pihattoon ja katselimme paikat varusteille. Loimet ja satula ja muut tavarat olivat pihan toisella puolella olevan asuinrakennuksen lämpimässä kuistieteisessä. Eli melko alkeellista verrattuna siihen, mitä olin ratsastuskouluissa oppinut näkemään. Itse hevonen oli niin huippuhyvin hoidetun näköinen ja oloinen ja sen varusteista ja käytöksestä näki, että sitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä, mikä teki meihin heti alussa hyvän vaikutuksen.

Lähdimme kotiin nukkumaan yön yli, vaikka olin kyllä varma, että omistaja ei kyllä kuuna päivänä meille anna hevostaan pilattavaksi - kaiken sen sähläyksen jälkeen - ei pelkästään ratsastustaidon vaan kaiken kokemattomuutemme ja osaamattomuutemme takia! Me olimme itse täysin myytyjä - ihastuimme ensisilmäyksellä tammaan, omistaja oli todella mukava ja rauahallinen ja oli luvannut antaa meille edullisesti opastusta hevosen kanssa puuhailussa sekä ratsastuksessa .

Niinpä sitten otin yhteyttä seuraavana päivänä ja yllätyksekseni sovimme, että alamme vuokraamaan tätä hevosta kolme kertaa viikossa. Kaikki kävi niin äkkiä, mutta asiat vain tuntuivat loksahtavan paikoilleen.




Vuokristamma, joka kiinnitti "loisteellaan" huomiomme karsinnan aikana ;)

Lähetin muille ehdokkaille heti peruutusviestin koeratsastuksesta ja kerroin että hepo löytyikin jo. Sitten ei kun haaveilemaan vuokraushetkistä. Sovimme alkuun käynnistä kerran viikossa omistajan ohjauksessa.  Omistaja ei tietenkään halunnut antaa meille hevosta osaamattomiin käsiimme yksinään - emmekä me olisi millään uskaltaneet yksin mitään hevosen kanssa tehdäkään. Meillä oli myös tunteja ratsastamatta ratsastuskoulussa, joten aikakin oli rajoitteena aluksi. Mutta totta tosiaan hevosen VUOKRAAJIA meistä nyt oli tullut!