Nelisenkymmentä vuotta sitten alkaneella ratsastajanurani ei ole ikinä saavuttanut minkäänlaista tavoitteellista vaihetta. En ole edes halunnutkaan osallistua kilpailuihin tai harjoitella suunnitelmallisesti. Ratsastus on minulla enemmän tarkoittanut mielekästä liikuntaharrastusta, ulkoilumahdollisuutta ja joskus pilkahduksia ison eläimen hallinnasta pienin, kevyin avuin.

Ensimmäinen ratsuni oli Tuomarinkylän Opistolla jugurttiheppa Sam eli Sami. Se oli kuuluisa tv:n jugurttimainoksesta, jossa vanha partainen "turkkilaispappa" kohautti uljaalla valkoisella hevosella kuviin. Itse asiassa Sam oli varmasti tallin kiltein luottoratsu, ja olin onnesta ymmyrkäinen saadessani sen alleni alkeistunnin ensimmäisellä kerralla lyhyen teoriaosuuden jälkeen. Olin varmaan laihana ja ruipelona alakoululaisena herättänyt opettajan säälintunteet heti kättelyssä...Minulla oli upouusi lyhyt miniponiesteraippa ja päässäni ektraerikoisen värinen, tummansininen kypärä kokoa 54. Itseasiassa pääni ei ole noista päivistä ihan hirveästi kasvanut (toivottavasti pääni koko ei ole suhteessa aivojen kapasiteettiin) - ja tuo kypärä palvelikin minua vielä monet vuodet ensiratsastuksen jälkeen.



Löysin netistä vapaasta kuva-arkistosta samanvärisen kypärän kun oma ensimmäiseni oli. Valitettavasti kuvan lisääminenkin tähän tekstiin kesti kaksi päivää, joten kuvatekstiä en onnistunut siihen saamaan. Kunhan ehdin opetella enemmän, niin tekstitkin varmaan löytävät paikkansa...

Tuomarikylän opistolla kuitenkin jatkoin luultavasti kauden loppuun - en muista tarkkaan. Sieltä muistan opetustyylin, joka poikkeaa hieman nykyisestä: "Kymmenen kertaa raipalla, pam-pam-pam!!!" ja "Potki, potki,potki!!!", karjui ope kentän keskellä ja löi tahtia omalla raipallaan saappaaseensa. Opistolta muistan hepat Gigant (Kantti), joka oli musta poni ja joka lähti laukkaan omia aikojaan, kun possujonossa seisoimme odottamassa että jonon ensimmäisen pääsi laukkaamaan jonon viimeiseksi...Alakouluikäisenä osallistuin vielä kaksi kertaa hiihtolomaleirille muistaakseni Teijossa. Sieltä on jäänyt mieleen kartanon ruokailutilat ja iltakaakaot, yksi kimo heppa ja vuononhevonen jonka sain kaverini kanssa hoitohepaksi leirin ajaksi. Lisäksi kävin isoisäni kanssa Savossa hiihtolomalla ja kesälomalla maatilalomalla. Paikassa oli suomenhevonen, jota käytettiin peltotöissä ja jolla pääsin selkään varmaan pari kertaa yhteensä. Mieleen jäi tuosta hepasta heinänajo latoon ja armeijan satula, jossa oli puiset tukiosat.

70-luvun loppupuolella kävin useita vuosia Uudellamaalla hoitamassa erästä yksityistä hevosta. Se asui muistaakseni noin vajaan kymmenen kilometrin päässä kotoani maitotialla. Sinne poljin pyörällä kesät talvet uskollisesti vuosien ajan. Täm iso ruuna oli kyllä ratsu, mutta kaikkien noiden vuosien aikana ratsastin sillä pari kertaa. Silti vietimme siellä aikaa monta kertaa viikossa lantaa luoden ja hevosta harjaillen. Tuo heppa luuli varmasti olevansa lehmä, koska se laidunsi jatkuvasti lehmien kanssa. Tuolta ajoilta on peräisin ensimmäiset hevostaitoni, ja myös joka talvi hyvin herkästi paleltuvat varmpaani. Palellutin ne nimittäin noihin aikoihin talvisilla tallireissuilla illalla kovassa pakkasessa pyöräillessäni niin pahasti, että vaiva jäi näihin päiviin asti.

80-luvun alussa kävin samalla kotipaikkakunnallani  vuoden verran ratsastuskoulussa, josta mieleen on jäänyt kylmät viimaiset ja lumisateiset hetket hämärällä kentällä, yhden vaivaisen, ladon kulmaan kiinnitetyn, lampun valossa. En muista tuosta paikasta kuin opettajan nimen ja yhden laikukkaan hepan...Ratsastukseen tuli sitten tauko, mutta 80-luvun lopulla aloin käymään silloisessa Uotilan ratsastuskoulussa, jossa näin jälkijälkeen ajatellen on jo silloin ollut erinomaiset  puitteet ja opetuksen taso. Maneesissa oli kahviopuoli erotettuna lasilla ja kentät olivat hyväkuntoiset, tallit siistejä ja hevoset hyväkuntoisia ja osin osaavia varmasti. Kävin Uotilassa monet vuodet ja lopulta kaksi kertaa viikossa. Tänä aikana kehityin jonkin verran ja aloin ymmärtää peräänannon alkeet. Käytin Uotilassa luvan kanssa muutaman kerran jopa kannuksia :) Sittemmin ei ole tullutkaan niitä kokeiltua. Luulen että hetkittäin sain hepan tunneilla kulkemaan melko kivastikin. Myös tasapainoni parani huimasti samoin hevosmiestaidot. Olen aina ollut melko arka hevosten kanssa, mutta noihin aikoihin en pelännyt ratsastaa mitään tallin hevosista tai missään olosuhteissa. Tallin hevosista muitan ainakin hevoset nimeltä r. Altano (Allu), r. Stoffe, r. Ville, t. Velli ja t. Foska (iänikuinen laiskuri). Monta muutakin hevosta muistan ja tarkkaankin millaisia ne olivat ratsastaa, mutta en muista kuitenkaan enää heppojen nimiä.

Uotilan aika oli muutenkin vilkkain jakso hevosharrastuksessani. Sukulaiseni ostivat nuoren lv-ruunan, jota minäkin kävin ratsastamassa viikoittain - joskus pari kertaa viikossa ja pääosin maastossa. Jatkoin tämän yksärin kanssa ratsastusta myös sen jälkeen kun lopetin Uotilassa 90-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen kävin puolisen vuotta yhdellä yksityistallilla jossa oli neljä hevosta ja jossa osin köpöttelin kentällä itsenäisesti. Muutettuani Helsinkiin kävin 90-luvun lopulla muutaman kerran kokeilemassa parilla sipoolaisella tallilla.

Muistaakseni 2005 aloitin käymään ensin työporukan kanssa ja sitten yksin yhdellä pk-seudun maneesikouluista ja siellä viihdyinkin pari vuotta vakitunnilla. Talli ja opetus oli erittäin tasokasta ja opettajalla mielenkiintoinen opetustyyli. Lisäksi minua viehätti omistajan ja opettajan toiminnassa hevoset huomioiva tapa ratsastaa, opetttaa ja hoitaa hevoset.  Nyttemmin olen ymmärtänyt, että opetuksessa käytettiin paljon cr-ratsastukseen viittaavia mielikuvia ja ohjeita. Viihdyin todella ja tunsin edistyväni taas vihdoin viimein. 2009 syksyn tein syrjähypyn yhdelle sipoolaistallille, jossa kävin tunneilla kerran viikossa, mutta lopetin siellä, kun hevonen puri minua pahasti karsinassa. Sitten 2011 vuoden alusta aloitin uudelleen samalla pk-seudun tallilla kuin 2005. Siellä olenkin viihtynyt, vaikka opettaja vaihtui ja systeemit tallilla kaikin puolen muutenkin. Viime ajat kävin tunnilla kaksi kertaa viikossa - aina jokin aika sitten tekemääni hepan vuokrauspäätökseen asti.  Mutta siitä sitten ensi kerralla.